Maksun määritelmästä

Kysymys: Mitä eroa on maksulla ja maksulupauksella?

Vastaus: Jälkimmäinen ei ole maksu.

Tätä vastausta voimme tuskin pitää tyydyttävänä. Jos olisin kysynyt että mitä eroa on kissalla ja koiralla, ja saisin vastaukseksi että jälkimmäinen ei ole kissa, niin saattaisin hermostua. Jos sattuisin olemaan positiivisella tuulella, niin tulkitsisin tämän niin että vastaaja haluaa tehdä näin alkuun selväksi että kyse on kahdesta toisensa poissulkevasta asiasta tai asiantilasta. Sana maksulupaus kertoo meille että on olemassa joku joka on luvannut maksaa, mutta ei ole vielä maksanut. Näin ollen maksu ja maksulupaus voidaan nähdä toisensa poissulkevina käsitteinä.

Mikä sitten on maksu? Maksu sanana viittaa joko kauppatapahtumaan (transaktio) tai velkaan. Maksuun liittyy (vähintään) kaksi osapuolta. Maksaja maksaa joko ostamansa hyödykkeet tai velkansa. Maksun saaja saa maksun joko myymistään hyödykkeistä tai myöntämänsä luoton takaisinmaksuna. Vaihtoehtoisesti voimme yleistää tämän niin, että maksu viittaa aina vain velkasuhteeseen, ja kauppatilanteessa ostajan nähdään velkaantuvan myyjälle ikään kuin automaattisesti ostohetkellä ja näin hänen tulee suorittaa myyjälle maksu koska on tälle velkaa.

Jos joku antaa toiselle henkilökohtaisen maksulupauksen, toisin sanoen lupaa maksaa myöhemmin, ja tämä toinen tuon lupauksen hyväksyy, niin on syntynyt velkasuhde: lupauksen antaja on velallinen ja lupauksen saanut on velkoja. Onkin luontevaa ajatella, että velan olemassaolo kertoo meille siitä että maksua ei ole tapahtunut.

Voimmeko näin hyväksyä väittämän, jonka mukaan ostaja ei ole maksanut ostoksiaan jos hänen velkansa kasvaa oston myötä? Entä väittämän jonka mukaan myyjä ei ole saanut maksua jos hänen saatavansa, jotka edustavat muiden velkaa hänelle, kasvavat myynnin myötä? Tämä kuulostaisi loogiselta. Mutta jos toteamme nämä väittämät tosiksi, niin törmäämme käsitteellisiin ongelmiin.

Tarkastellaanpa tilannetta, jossa maksulupaus ei ole velallisen/ostajan oma, vaan jonkun kolmannen, yleisesti luotetun tahon maksulupaus. Jos Warren Buffett kirjoittaa 1000 dollarin maksulupauksen, niin moni varmasti ottaa sen mielellään vastaan, luottaen Buffettin kykyyn ja haluun pitää lupauksensa. Ja jos olen saanut tuon Buffettin maksulupauksen käsiini, niin voin ostaa sen avulla jotakin niin että en jää myyjälle mitään velkaa. Usein sanotaan, että tällaisessa tapauksessa tuo maksulupaus toimii ikään kuin rahana. Ja että sillä voi maksaa. Maksulla näytetään usein tarkoitettavan sitä ettei ostajan ja myyjän välille jää suoraa velkasuhdetta. Olen maksanut ostokseni jos voin kävellä kaupasta ulos ilman velvollisuutta toimittaa myyjälle myöhemmin mitään. Ostaja on maksanut myyjälle jos ostajalle ei jää maksuvelvoitetta myyjän suuntaan. Tämä maksun määritelmä vastaa melko hyvin yleistä käsitystä, jonka mukaan voin maksaa ostokseni luottokortilla. Näin siitä huolimatta, että luottokortin käytön myötä minulle syntyy velkaa ja myyjälle saatavia.

Samaan aikaan voimme kuitenkin melko perustellusti väittää, että jos myyjälle annetaan maksulupaus -- kenen tahansa maksulupaus --, niin hän ei ole saanut maksua. Myyjä saa maksun kun tuo lupaus täytetään. Samoin ostajan voidaan katsoa maksaneen ostoksensa vasta kun hänellä ei siihen liittyen ole velkaa; asunto maksetaan lopulta työllä, ei asuntolainalla.

Näyttäisi siltä, että olemme tottuneet käyttämään sanaa 'maksu' kahdessa eri merkityksessä. Kauppatilanteessa tapahtuu maksu, vaikka myyjä saakin hyvityksen (/vastikkeen/korvauksen) myymistään hyödykkeistä vasta myöhemmin ja ostaja mahdollisesti hyvittää (/kompensoi) ostamansa hyödykkeet samoin vasta myöhemmin.  Edellisen virkkeen mukaisessa maksussa on kyse kahden nimetyn osapuolen välisen velkasuhteen päättämisestä, tai välttämisestä, eikä mistään muusta. Myyjän myymistään hyödykkeistä saaman hyvityksen osalta voimme tarkastella kauppatilannetta erikseen pelkästään myyjän näkökulmasta. Myyjä luopuu hyödykkeestä ja saa tästä vastikkeeksi Warren Buffettin allekirjoittaman maksulupauksen. Ostaja vastaanottaa hyödykkeen ja antaa myyjälle siitä vastineeksi Buffettin allekirjoittaman maksulupauksen. Olemme tottuneet sanomaan, että kyseisessä kauppatilanteessa tapahtuu maksu, kunhan kyseinen ostaja ei ole Warren Buffett itse. Mutta mitä merkitystä itse myyjälle on sillä oliko ostaja Buffett vai joku toinen? Kummassakaan tapauksessa ei myyjä ole saanut vastiketta myymilleen hyödykkeille, vaan saa sen vasta myöhemmin.

Ainakin yleisessä kielenkäytössä 'hyvitys', 'korvaus' ja 'vastike' nähdään yleensä 'maksun' synonyymeinä. Ja kyllä taloustieteilijöidenkin näkee sanovan, että he periaatteessa, oikeastaan maksavat asuntonsa työllä ja samoin saavat palkkansa, maksun työstään, erilaisten kuluttamiensa hyödykkeiden muodossa.

Tutkitaanpa seuraavaksi miltä maksut näyttävät vaihtokauppataloudessa. Jos mylläri ostaa maanviljelijältä vehnää, niin mylläri voi maksaa ostoksensa jauhoilla. Vaihtoehtoisesti viljelijä voi ostaa mylläriltä jauhoja ja maksaa ostoksensa vehnällä. Voimme määritellä saman kaupan myös niin, että viljelijä maksaa myllärin jauhamispalvelun vehnällä. Viljelijä luovuttaa myllärille 20 säkkiä vehnää jauhettavaksi ja noutaa myöhemmin 19 vehnäsäkin verran jauhoja, myllärin pidättäessä maksuna jauhamisesta yhden vehnäsäkin -- joko omaan käyttöönsä tai eteenpäin myytäväksi.

Missä kohtaa viljelijän ja myllärin välillä tapahtuu maksuja? Vastaus riippuu siitä miten kauppa on määritelty; mitä ostetaan ja mitä myydään. Vaihdannassa kumpikin osapuoli toimii sekä myyjänä että ostajana samanaikaisesti. Jos myllärillä on antaa viljelijälle heti 19 vehnäsäkin verran jauhoja vastineeksi 20 vehnäsäkistä, niin voimme sanoa että kaupassa mylläri maksaa jauhoilla ja viljelijä maksaa vehnällä, molempien toimiessa ostajana. Edelleen samassa kaupassa -- näkökulmaa vaihtaessamme -- myyjänä toimiessaan viljelijä saa maksun jauhoina ja mylläri vehnänä.

Maksu-käsite muuttuu asteen mielekkäämmäksi kun on kyse selvästä velkasuhteesta. Jos myllärillä ei ole heti antaa viljelijälle jauhoja, niin syntyy velka. Mylläri on velkaa viljelijälle 19 vehnäsäkin verran jauhoja; viljelijällä on saman verran saatavia mylläriltä. Mylläri lupaa maksaa velkansa viljelijälle toimittamalla tälle jauhoja seuraavana päivänä. Viljelijä möi ja toimitti vehnän myllärille, mutta hän ei saanut siitä maksua, vaan sai ainoastaan lupauksen myöhemmästä maksusta.

Entä jos viljelijä ei kaipaa jauhoja? Mylläri voi ehdottaa, että hän kirjoittaa lapun joka oikeuttaa viljelijän huomenna lunastamaan myllärin veljeltä, teurastajalta, kilon naudanlihaa. Viljelijälle maistuisi pihvi. Lisäksi teurastajaa ja mylläriä pidetään yleisesti kylän luotettavimpina miehinä, joten viljelijällä ei ole pienintäkään syytä epäillä etteikö hän saisi lihaa huomenna. Näin hän hyväksyy myllärin ehdotuksen.

Mietitäänpä miten maksu-käsite istuu tähän tilanteeseen. Onko mielekästä sanoa, että mylläri maksoi viljelijälle kaupantekohetkellä? Mielestäni ei. Mielekkäämpää olisi esittää asia niin, että mylläri ehdotti että teurastaja suorittaa maksun viljelijälle myllärin puolesta huomenna, ja tämä ehdotus kelpasi viljelijälle. Myllärin ei tarvitse maksaa viljelijälle jos viljelijälle sopii se että joku muu maksaa hänelle myllärin puolesta. Viljelijälle muodostui saatavia teurastajalta, siinä missä hänelle olisi muodostunut saatavia mylläriltä jos hän olisi hyväksynyt myllärin lupauksen toimittaa hänelle jauhoja huomenna.

Jos seuraamme tässä yleistä käsitystä ja tulkitsemme myllärin maksaneen viljelijälle koska myllärille ei jäänyt kaupan jälkeen maksuvelvoitetta viljelijän suuntaan, niin päädymme tilanteeseen jossa viljelijä on saanut mylläriltä maksun, mutta samalla viljelijän saatavat ovat kasvaneet kaupan myötä. Tämä maksun määritelmä johtaa myös kahteen toisistaan eroavaan maksun määritelmään, sillä olemme tottuneet ajattelemaan että vaihtokauppataloudessa maksut suoritetaan hyödykkeiden muodossa.


Tarkoitukseni ei ole tässä esittää viimeistä sanaa siinä mitä tulee maksun määritelmään, vaan toivon että tämä paikoittain hapuileva kirjoitus toimisi jonkinlaisena keskustelunavauksena. Se mitä kaipaisin taloustieteilijöiltä olisi ensinnäkin yksiselitteinen määritelmä maksulle: mitkä edellä käsittelemäni yleisen kielenkäytön mukaiset merkitykset se kattaa ja mitä ei. Maksaako teurastaja viljelijälle myllärin puolesta vai maksaako mylläri viljelijälle? Toisin sanoen, saako viljelijä maksun lihan vai teurastajan "lihantoimituslupauksen" muodossa?