Saaritarina II: Alkusoitto

Rahasta, ja siitä miten raha syntyy, jauhetaan nykyään kyllästymiseen asti. Kun aihetta on tutkinut intensiivisesti useamman vuoden ajan (tämä on kenties helpoin tapa tulla hulluksi, joten en suosittele kenellekään jonka mieli ei ole rautaa tai vähintään teflonia), niin hyvin harvoin törmää enää todella mielenkiintoisiin kirjoituksiin. Kun minulle suositeltiin luettavaksi Asiattoman lehdistökatsauksen (minulle uusi blogituttavuus) kirjoitusta "Raha-aktivismi osa II: Sähköä seinästä, kookospähkinöitä pankista", niin mietin että taas kerran saan kuulla samat itsestäänselvyydet ja nähdä samat vanhat virheet toistettavan. Iloiseksi yllätyksekseni olin väärässä.

Jutun kirjoittaja, bloggaaja ja VATT:n erikoistutkija Heikki Pursiainen -- joka näyttäisi mielipiteidensä perusteella edustavan ns. valtavirtaista taloustiedettä -- korjaa jutussa kiitettävällä tavalla monia niitä "samoja vanhoja virheitä" joita odotin jutussa toistettavan. Tällaisten virheiden ääripäähän kuuluu muun muassa kauhistelu siitä kuinka pankki ei luo lainoja myöntäessään rahaa korkojen maksua varten, ja siten velan määrän taloudessa pitää jotenkin loogisesti jatkuvasti kasvaa. Tarkoittamani "samat itsestäänselvyydet" hän taas pääasiassa ohittaa olankohautuksella, myöntämällä että pankit tavallaan luovat rahaa, mutta heti perään kyseenalaistaen tämän faktan merkityksen. Jutusta henkii osaamisen ja itsevarmuuden rautainen yhdistelmä, ja jopa minun, ikoneita kivilattiaa vasten täydellä raivolla paiskovan vastarannankiisken, pitää myöntää että pidin jutun luettuani Pursiaista hyvinkin älykkäänä ja osaavana tyyppinä -- toisin sanoen, mitä parhaimpana väittelykumppanina. Siirtykäämme siis Pursiaisen kirjoituksen heikkouksiin.

Aiheesta käytyä keskustelua pitkään seuranneena olen huomannut että ne jotka väittävät ymmärtävänsä rahan ja rahajärjestelmän toiminnan täydellisesti, ovat enemmän tai vähemmän hörhöjä (ja hörhön leimaa Pursiainen tarjoaa jopa professoritason tutkijoille; nöyryys ei selvästikään kuulu Pursiaisen hyveisiin, mutta patana en lähde häntä tässä sen kummemmin soimaamaan; kunhan totean että pilkka saattaa jossakin vaiheessa osua omaan nilkkaan). Edellisestä seuraa se, että jos taloustieteilijä ei halua olla hörhö, niin hän kiertelee ja kaartelee rahan ympärillä, selittäen kuinka raha ei ole erityisen tärkeää, vaan vain se mitä taloustieteilijä kutsuu reaalitaloudeksi on tärkeää. Näin hän ei väitä ymmärtävänsä rahajärjestelmän toimintaa täydellisesti, ja ei siten ole hörhö. Voimme todeta, että Pursiainen ei ole tällainen hörhö.

Pursiainen on ovela. Juttu jättää nimittäin helposti -- ja tuskin sattumalta -- sellaisen kuvan, että Pursiainen ymmärtäisi rahan ja rahajärjestelmän toiminnasta kaiken mikä siitä on oleellista ymmärtää. Jos lukija uskoo tähän kuvaan, niin ei ole syytä jatkaa keskustelua. Pursiainen ymmärtää, muut eivät. Mutta entä jos Pursiainen tosissaan uskoo ymmärtävänsä miten raha ja rahajärjestelmä toimivat -- eikö hän siinä tapauksessa ole hörhö siinä missä "raha-aktivistitkin"?

Yksi Suomen kovimmista makrotaloustieteilijöistä -- joka hänkin edustaa valtavirtaista taloustiedettä -- on sanonut näin:

Rahan olemus on klassinen, lopullisesti ratkaisematta oleva teema kansantaloustieteessä ja erilaisia teorioita on aikojen kuluessa kehitetty.

(Tämä on itsestäänselvyys jonka kyseinen henkilö varmasti toistaisi julkisestikin milloin tahansa, mutta koska lainaus on peräisin yksityisestä kirjeenvaihdosta niin en nimeä lähdettä tässä.)

Pursiainen kehittelee kirjoituksessaan "saaritarinan" Leenoineen, Liisoineen, majoineen ja kookospähkinöineen. Tarinassa on mukana ikään kuin rahaa mutta ei sitten kuitenkaan (siitä puuttuu rahayksikkö kokonaan), ja samoin Pursiainen tarinoi "pankista" joka ei vastaa ollenkaan sellaista pankkia johon voimme reaalimaailmassa törmätä. Mutta kyseessähän olikin tarina, satu, joten emme saa Pursiaista tässä kiinni mistään varsinaisesta virheestä. Kuten aiemmin sanoin, niin valtavirtaisen tieteen edustajilla on tapana kierrellä ja kaarrella rahan ympärillä.

Pursiainen kirjoittaa jutun lopuksi näin:

Saaren maailmaa voitaisiin muutenkin rikastaa monin tavoin, se on hyvin yksinkertainen. Mutta silti tarina on hyödyllinen. Nimittäin jos raha-aktivistit tai muut haluavat kritisoida yllä esitettyjä johtopäätöksiä, heidän on kyettävä kritisoimaan saaresta kertovaa tarinaa. Heidän on osoitettava mikä saaren maailmassa on vialla ja kuinka sitä tulee korjata, jotta päädytään erilaisiin tuloksiin. Jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan raha-aktivistien omaa saaritarinaa.

Vaikka en "raha-aktivistiksi" itseäni luekaan, niin olen ajatellut kehitellä * oman saaritarinani jossa on mukana niin rahayksikkö kuin yksinkertainen mutta todellisuuteen pohjaava rahajärjestelmäkin. Tämä saattaa kuulostaa helpolta tehtävältä, mutta nähdäkseni taloustieteilijä toisensa jälkeen on epäonnistunut tässä tehtävässä. Ja Pursiainen ei tee tässä poikkeusta. Hänen saaritarinastaan puuttuu niin rahayksikkö kuin rahajärjestelmäkin -- ja pankki tuon rahajärjestelmän osana.

Yhteenveto: Pursiaisen saaritarina on mielenkiintoista luettavaa. Mutta rahan olemusta sekään ei onnistu tyydyttävällä tavalla avaamaan. Näin ollen sama vanha jauhanta rahan ja pankkien ympärillä jatkuu, minkä voimme todeta tutustumalla Pursiaisen kirjoituksen saamiin kommentteihin (119 kappaletta tähän mennessä).

* Tätä tarinaa pitää vielä odotella, sillä kyseessä on lopulta aikamoinen savotta (nähdäkseni kukaan ei ole onnistunut sellaista kehittämään; ja tämän Pursiainenkin tietää). Näin on parempi lämmitellä ensin.

Saaren maailmaa voitaisiin muutenkin rikastaa monin tavoin, se on hyvin yksinkertainen. Mutta silti tarina on hyödyllinen. Nimittäin jos raha-aktivistit tai muut haluavat kritisoida yllä esitettyjä johtopäätöksiä, heidän on kyettävä kritisoimaan saaresta kertovaa tarinaa. Heidän on osoitettava mikä saaren maailmassa on vialla ja kuinka sitä tulee korjata, jotta päädytään erilaisiin tuloksiin. Jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan raha-aktivistien omaa saaritarinaa.
- See more at: http://asiatonlehdistokatsaus.blogspot.no/2016/01/raha-aktivismi-osa-ii-sahkoa-seinasta.html#sthash.M9ADoDKd.

Raha-aktivismi osa II: Sähköä seinästä, kookospähkinöitä pankista - See more at: http://asiatonlehdistokatsaus.blogspot.no/2016/01/raha-aktivismi-osa-ii-sahkoa-seinasta.html#sthash.M9ADoDKd.dpuf

Raha-aktivismi osa II: Sähköä seinästä, kookospähkinöitä pankista - See more at: http://asiatonlehdistokatsaus.blogspot.no/2016/01/raha-aktivismi-osa-ii-sahkoa-seinasta.html#sthash.M9ADoDKd.dpuf