Monday, August 22, 2016

Makronesia, päivä 7: Kuolema ja verot


Liekö edellisillan aiheuttama uupumus tehnyt tepposensa, kun introvertti tieteilijä jonka nimeä kukaan[1] ei muistanut jätti palaamatta aamun kalastusmatkalta. Laajatkaan etsinnät eivät valitettavasti tuottaneet tulosta. Miehen kohtalo järkytti monia: kuolla nyt niin ettei kukaan muistotilaisuuteen osallistujista edes muista nimeäsi. Kuin ei olisi elänyt ollenkaan, vaan ollut pelkkä haamu maan päällä.
Minuutin hiljaisen hetken jälkeen kaikkien huulilla oli seuraava kysymys: aiheuttiko kuolemantapaus luottotappioita? Eero tarkisti asian. Nimettömän miehen tilillä oli 80 euron kredit-saldo, mutta jos tänään tilille mahdollisesti tehtävä 200 euron debet-kirjaus luovutettavan yösijan johdosta – hänhän ei kuulunut rakentajiin – lasketaan mukaan, niin luottotappio on 120 euroa. Nimetön mies on tietysti nyt löytänyt toisenlaisen leposijan, joten hänelle kaavailtu petipaikka jää vapaaksi. Jos 200 euron debet-kirjaus jätetään hänen tililleen tekemättä, niin jotakin muuta tiliä pitää debitoida 200 euron edestä; muussa tapauksessa pitää luottotappio kattaa jotenkin.
Alkuillasta kaikki kymmenen majaa luovutettiin yhteisön jäsenten käyttöön; rakentajat lupasivat tehdä seuraavina päivinä ”takuukorjauksia”, jos puutteita havaittaisiin.[2] Miehet jaettiin majakuntiin arvalla. Aapo ja Eero päätyivät jakamaan yhden majoista kahdestaan, Nimettömän kohtalosta johtuen. Iltaan mennessä myös polun kunnostamistyö oli suoritettu loppuun, ja olikin aika miettiä millaisiin kirjauksiin näiden hyödykkeiden luovutusten tulisi johtaa.
Kredit-kirjausten osalta tilanne oli selvä: Sovitun mukaisesti Rakentajien tiliä kreditoitaisiin 3000 eurolla[3] ja polun kunnostaneiden viiden miehen tilejä kreditoitaisiin kutakin 100 eurolla.
Ei-rakentajien tilejä debitoitaisiin kutakin 200 eurolla merkkinä vastaanotetusta yösijasta. Mutta Nimetön mies ei ollut ottamassa vastaan yösijaa, joten pienen harkinnan jälkeen oltiin yhtä mieltä siitä että hänen tiliään ei olisi mitään mieltä debitoida. Aapo ja Eero ehdottivat, että heidän tilejään voitaisiin debitoida 200 euron sijaan 300 eurolla, koska he kahdestaan ottavat vastaan 600 euron hintaisen majan[4]. Tämä ratkaisi tilanteen niin, että Nimettömän miehen kuolema ei aiheuttanut luottotappioita, vaan päinvastoin ”luottovoittoja” 80 euron edestä. (Näihin ”luottovoittoihin” palataan myöhemmin.)
Majakauppoihin liittyvät kirjaukset olivat täten selvät: CR 3000€ Rakentajat[5], DR 300€ x 2 (Aapon ja Eeron tilit, yhteensä 600€) + DR 200€ x 12 (yksilökohtaiset ei-rakentajien tilit Aapoa ja Eeroa lukuunottamatta, yhteensä 2400€).
Polku-urakan osalta ei edelleenkään osattu päättää kenen tiliä voitaisiin debitoida, joten 500 euron debet-kirjaus tehtiin alustavan sopimuksen mukaisesti Yhteisö-välitilille: DR 500€ Yhteisö, CR 100€ x 5 (Aapon ja Eeron ryhmän henkilökohtaiset tilit). Eero halusi kuitenkin tehdä selväksi sen, että Yhteisö-tiliä tultaisiin jossakin vaiheessa, ajan myötä, kreditoimaan 500 eurolla ja tuolloin samalla summalla debitoitavat vastatilit olisivat henkilökohtaisia tilejä. Vaihdantajärjestelmän logiikka vaati tätä. Jos esimerkiksi Simeoni saa jonkinlaista hyötyä paremmasta polusta, niin hän on hyötynyt polun kunnostaneiden työstä (luovutettu hyödyke) ja hänen voidaan näin katsoa olevan yksi luovutetun hyödykkeen vastaanottajista. Jotta voidaan varmistaa, että Simeoni luovuttaa hyödykkeitä samasta euromäärästä kuin hän vastaanottaa hyödykkeitä, pitää hänen tiliään debitoida polku-urakan seurauksena. Tämä debet-kirjaus tietysti mahdollistaa Yhteisö-välitilin kreditoimisen ja näin Yhteisö-tilin debet-saldo pienenee. Yhteisön jäsenten tileille tällä tavoin tehtävät debet-kirjaukset ovat verotusta. Ei ole olemassa Yhteisöä joka voitaisiin erottaa sen jäsenistä niin, että jäsenet eivät lopulta aina olisi niitä jotka vastaanottavat hyödykkeitä ja luovuttavat hyödykkeitä. Yhteisö on sen jäsenet – la société, c’est nous.
Nimetön mies jätti jälkeensä 80 euron edestä saatavia. Nuo edustavat hyödykkeitä, joita hän ei tule koskaan ostamaan. Ne jotka häneltä ovat hyödykkeitä aikanaan ostaneet tulevat maksamaan, tai ovat jo maksaneet, jokaisen ostamansa hyödykkeen myymällä hyödykkeitä samasta hinnasta. Nimettömän miehen aikanaan luovuttamat 80 euron hintaiset hyödykkeet ovat kuitenkin jälkikäteen tarkasteltuna puhdas lahja, koska hän ei niistä ”vastalahjaa” tule saamaan. Kenelle tuo lahja kuuluu? Testamentin puuttuessa se lahja kuuluu tietysti yhteisölle – kaikille yhdessä. Nimettömän miehen voidaan täten katsoa ikään kuin maksaneen veroa, eli hän on luovuttanut hyödykkeitä yhteiseen käyttöön saamatta välitöntä vastiketta[6]. Nämä maksetut verot[7] kirjataan seuraavasti: DR 80€ Nimetön, CR 80€ Yhteisö. Näin Yhteisö-tilin debet-saldo pienenee 80 eurolla, mikä tarkoittaa sitä että osa polku-urakasta (500€), kahdesta villisiasta (120€) ja kolmesta pirtupullosta (60€) voidaan katsoa kuitatuksi. Tilin debet-saldoksi muodostuu tämän kirjauksen jälkeen 600 euroa.
Edelleen hieman krapulaiset sankarimme olivat saaneet kirjanpidosta tarpeekseen tälle päivälle. Simeonin ehdotuksesta päivä päätettiin yhteislaululla[8]:

Tämä murheen harmaa ja
karu maa,
se rohkeimmatkin lannistaa.
Jos velkasi pääset sä kuittaamaan,
vielä kaksi on ovella ottajaa:
verot ja kuolema.
Verot ja kuolema.





-----------------------------------------------------------------------------------------------------



[1] Eerokaan ei ollut kehdannut enää kysyä miehen nimeä neljäntenä päivänä tiliä perustaessaan, vaan oli perustanut tilin nimellä ”Nimetön”. Kun mies oli saman päivän iltana tullut ilmoittamaan nimensä puuttumisesta, oli Eero sanonut että kyseessä on bugi jonka hän korjaa kunhan vain kiireiltään ehtii.
[2] Tämä tarkoitti todellisuudessa sitä, että syystä tai toisesta he halusivat luovuttaa majat ennen kuin olivat ehtineet ne viimeistellä. Simeoni sanoi seuranneensa tässä rakennusalan yleistä käytäntöä.
[3] Tämän osalta oli sovittu jonkinlaisesta nettomenettelystä. Sama lopputulos oltaisiin voitu saavuttaa myös niin että oltaisiin kreditoitu Rakentajien tiliä 6000 eurolla, jolloin myös rakentamiseen osallistuneiden 15 miehen tilejä olisi debitoitu kutakin 200 eurolla.
[4] Heillä olisi tietenkin ollut kaikki oikeus todeta, etteivät he halua kukin puolta majaa käyttöönsä ja tarjota osuuttaan muille. Mutta lisätila sattui kelpaamaan molemmille, eikä kukaan muista halunnut riitauttaa asiaa.
[5] Tämä on välitili, jota debitoidaan kun rakentajat ovat päättäneet mistä summasta kunkin henkilökohtaista tiliä kreditoidaan.
[6] Jossakin muodossa yksilö tietysti yleensä hyötyy, osana yhteisöä, yhteiseen käyttöön luovuttamistaan hyödykkeistä.
[7] On hyvin tärkeää muistaa aina pitää mielessä mitä kirjausten ulkopuolella tapahtunutta milloinkin ollaan kirjaamassa. Kirjaukset eivät koskaan ole muuta kuin kirjauksia: maksut tapahtuvat kirjausten ulkopuolella, hyödykkeiden muodossa. Yksilöiden välisessä kaupankäynnissä (kauppa)tapahtumien ja niihin liittyvien kirjausten välillä ei ole suurempaa viivettä, mutta kun on kyse esimerkiksi yhteisöllisten vastattavien maksusta verotuksen kautta niin yhteys maksun ja sen kirjaamisen välillä voi usein olla melko epäselvä. Kun yksilön tiliä debitoidaan verotuksen yhteydessä, niin tämä tarkoittaa että hän on joko aiemmin myynyt hyödykkeitä joista hän ei nyt tule saamaan maksua – aiemmin tehty kredit-kirjaus ikään kuin perutaan – tai vaihtoehtoisesti, aiemman kredit-saldon puuttuessa, hänelle muodostuu vastattavia eli yhteisöllinen vastattava muuttuu yksityiseksi vastattavaksi.
[8] Vilperin Perikunta: ”Verot ja kuolema” (Youtube).

No comments:

Post a Comment