Rahasta, ja siitä
miten raha syntyy, jauhetaan nykyään kyllästymiseen asti. Kun aihetta on
tutkinut intensiivisesti useamman vuoden ajan (tämä on kenties helpoin tapa
tulla hulluksi, joten en suosittele kenellekään jonka mieli ei ole rautaa tai
vähintään teflonia), niin hyvin harvoin törmää enää todella mielenkiintoisiin
kirjoituksiin. Kun minulle suositeltiin luettavaksi Asiattoman
lehdistökatsauksen (minulle uusi blogituttavuus) kirjoitusta
"Raha-aktivismi osa II: Sähköä seinästä, kookospähkinöitä pankista",
niin mietin että taas kerran saan kuulla samat itsestäänselvyydet ja nähdä
samat vanhat virheet toistettavan. Iloiseksi yllätyksekseni olin väärässä.
Jutun kirjoittaja,
bloggaaja ja VATT:n erikoistutkija Heikki Pursiainen -- joka näyttäisi
mielipiteidensä perusteella edustavan ns. valtavirtaista taloustiedettä --
korjaa jutussa kiitettävällä tavalla monia niitä "samoja vanhoja
virheitä" joita odotin jutussa toistettavan. Tällaisten virheiden
ääripäähän kuuluu muun muassa kauhistelu siitä kuinka pankki ei luo lainoja
myöntäessään rahaa korkojen maksua varten, ja siten velan määrän taloudessa
pitää jotenkin loogisesti jatkuvasti kasvaa. Tarkoittamani "samat
itsestäänselvyydet" hän taas pääasiassa ohittaa olankohautuksella,
myöntämällä että pankit tavallaan luovat rahaa, mutta heti perään
kyseenalaistaen tämän faktan merkityksen. Jutusta henkii osaamisen ja
itsevarmuuden rautainen yhdistelmä, ja jopa minun, ikoneita kivilattiaa vasten
täydellä raivolla paiskovan vastarannankiisken, pitää myöntää että pidin jutun
luettuani Pursiaista hyvinkin älykkäänä ja osaavana tyyppinä -- toisin sanoen,
mitä parhaimpana väittelykumppanina. Siirtykäämme siis Pursiaisen kirjoituksen
heikkouksiin.
Aiheesta käytyä
keskustelua pitkään seuranneena olen huomannut että ne jotka väittävät
ymmärtävänsä rahan ja rahajärjestelmän toiminnan täydellisesti, ovat enemmän
tai vähemmän hörhöjä (ja hörhön leimaa Pursiainen tarjoaa jopa professoritason
tutkijoille; nöyryys ei selvästikään kuulu Pursiaisen hyveisiin, mutta patana
en lähde häntä tässä sen kummemmin soimaamaan; kunhan totean että pilkka
saattaa jossakin vaiheessa osua omaan nilkkaan). Edellisestä seuraa se, että
jos taloustieteilijä ei halua olla hörhö, niin hän kiertelee ja kaartelee rahan
ympärillä, selittäen kuinka raha ei ole erityisen tärkeää, vaan vain se mitä
taloustieteilijä kutsuu reaalitaloudeksi on tärkeää. Näin hän ei väitä
ymmärtävänsä rahajärjestelmän toimintaa täydellisesti, ja ei siten ole hörhö.
Voimme todeta, että Pursiainen ei ole tällainen hörhö.
Pursiainen on ovela.
Juttu jättää nimittäin helposti -- ja tuskin sattumalta -- sellaisen kuvan,
että Pursiainen ymmärtäisi rahan ja rahajärjestelmän toiminnasta kaiken mikä
siitä on oleellista ymmärtää. Jos lukija uskoo tähän kuvaan, niin ei ole syytä
jatkaa keskustelua. Pursiainen ymmärtää, muut eivät. Mutta entä jos Pursiainen
tosissaan uskoo ymmärtävänsä miten raha ja rahajärjestelmä toimivat -- eikö hän
siinä tapauksessa ole hörhö siinä missä "raha-aktivistitkin"?
Yksi Suomen
kovimmista makrotaloustieteilijöistä -- joka hänkin edustaa valtavirtaista
taloustiedettä -- on sanonut näin:
Rahan olemus on klassinen, lopullisesti ratkaisematta oleva teema kansantaloustieteessä ja erilaisia teorioita on aikojen kuluessa kehitetty.
(Tämä on
itsestäänselvyys jonka kyseinen henkilö varmasti toistaisi julkisestikin milloin tahansa, mutta koska lainaus on peräisin yksityisestä kirjeenvaihdosta
niin en nimeä lähdettä tässä.)
Pursiainen kehittelee kirjoituksessaan "saaritarinan" Leenoineen, Liisoineen, majoineen ja kookospähkinöineen.
Tarinassa on mukana ikään kuin rahaa mutta ei sitten kuitenkaan (siitä puuttuu
rahayksikkö kokonaan), ja samoin Pursiainen tarinoi "pankista" joka
ei vastaa ollenkaan sellaista pankkia johon voimme reaalimaailmassa törmätä.
Mutta kyseessähän olikin tarina, satu, joten emme saa Pursiaista tässä kiinni
mistään varsinaisesta virheestä. Kuten aiemmin sanoin, niin valtavirtaisen
tieteen edustajilla on tapana kierrellä ja kaarrella rahan ympärillä.
Pursiainen kirjoittaa
jutun lopuksi näin:
Saaren maailmaa voitaisiin muutenkin rikastaa monin tavoin, se on hyvin yksinkertainen. Mutta silti tarina on hyödyllinen. Nimittäin jos raha-aktivistit tai muut haluavat kritisoida yllä esitettyjä johtopäätöksiä, heidän on kyettävä kritisoimaan saaresta kertovaa tarinaa. Heidän on osoitettava mikä saaren maailmassa on vialla ja kuinka sitä tulee korjata, jotta päädytään erilaisiin tuloksiin. Jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan raha-aktivistien omaa saaritarinaa.
Vaikka en
"raha-aktivistiksi" itseäni luekaan, niin olen ajatellut kehitellä *
oman saaritarinani jossa on mukana niin rahayksikkö kuin yksinkertainen mutta
todellisuuteen pohjaava rahajärjestelmäkin. Tämä saattaa kuulostaa helpolta
tehtävältä, mutta nähdäkseni taloustieteilijä toisensa jälkeen on epäonnistunut
tässä tehtävässä. Ja Pursiainen ei tee tässä poikkeusta. Hänen saaritarinastaan
puuttuu niin rahayksikkö kuin rahajärjestelmäkin -- ja pankki tuon
rahajärjestelmän osana.
Yhteenveto: Pursiaisen
saaritarina on mielenkiintoista luettavaa. Mutta rahan olemusta sekään ei
onnistu tyydyttävällä tavalla avaamaan. Näin ollen sama vanha jauhanta rahan
ja pankkien ympärillä jatkuu, minkä voimme todeta tutustumalla Pursiaisen kirjoituksen
saamiin kommentteihin (119 kappaletta tähän mennessä).
* Tätä tarinaa pitää vielä odotella, sillä kyseessä on lopulta aikamoinen savotta (nähdäkseni kukaan ei ole onnistunut sellaista kehittämään; ja tämän Pursiainenkin tietää). Näin on parempi lämmitellä ensin.
Saaren
maailmaa voitaisiin muutenkin rikastaa monin tavoin, se on hyvin
yksinkertainen. Mutta silti tarina on hyödyllinen. Nimittäin jos
raha-aktivistit tai muut haluavat kritisoida yllä esitettyjä
johtopäätöksiä, heidän on kyettävä kritisoimaan saaresta kertovaa
tarinaa. Heidän on osoitettava mikä saaren maailmassa on vialla ja
kuinka sitä tulee korjata, jotta päädytään erilaisiin tuloksiin.
Jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan raha-aktivistien omaa saaritarinaa.
- See more at: http://asiatonlehdistokatsaus.blogspot.no/2016/01/raha-aktivismi-osa-ii-sahkoa-seinasta.html#sthash.M9ADoDKd.
- See more at: http://asiatonlehdistokatsaus.blogspot.no/2016/01/raha-aktivismi-osa-ii-sahkoa-seinasta.html#sthash.M9ADoDKd.
Raha-aktivismi
osa II: Sähköä seinästä, kookospähkinöitä pankista - See more at:
http://asiatonlehdistokatsaus.blogspot.no/2016/01/raha-aktivismi-osa-ii-sahkoa-seinasta.html#sthash.M9ADoDKd.dpuf
Raha-aktivismi
osa II: Sähköä seinästä, kookospähkinöitä pankista - See more at:
http://asiatonlehdistokatsaus.blogspot.no/2016/01/raha-aktivismi-osa-ii-sahkoa-seinasta.html#sthash.M9ADoDKd.dpuf
Hei. Minä puolestani näen Pursiaisen saaritarinan tavallisena mainstream puolen sekavuutena. Ensin kerrotaan tarina, jossa tehdään pelkkää vaihtokauppaa eli barteria ilman rahaa. Sitten otetaan mukaan pankki, joka suostuu käsittelemään ainoastaan käteistä rahaa. Näillä olettamuksilla ei todellakaan synny uutta endogeenista eli sisäsyntyistä tilirahaa. Sellaisessa maailmassa esim. inflaatiota ei saa syntymään, vaikka oikeasti se on olemassa. Olen itse kuvannut endogeenisen rahan luontia tekstissä https://olliranta.wordpress.com/endogenousmoney/
ReplyDeleteSaman asian voi kuvata lyhyemmin näin:
Oletetaan, että haluat ostaa isomman asunnon ja tarvitset 100.000 € lainan sitä varten. Menet pankkiin ja teette lainasopimuksen. Se paperi ei ole paljon arvoinen ilman sinun nimikirjoitustasi, mutta sen jälkeen lupauksesi maksaa laina takaisin on pankille 100.000 € arvoinen ja sen arvoisena varana se tulee mukaan pankin taseeseen. Tämä vara syntyy tyhjästä kun sinä hyväksyt velkasi. Sitten tehdään ajatuskoe ja oletetaan, että nostat rahat käteisenä. Todellisuudessa et tietenkään tee sitä, mutta jos tekisit niin yksi pankin varallisuuserä, iso setelitukko, olisi korvautunut sinun maksulupauksellasi. Tällöin pankin tase säilyy saman suuruisena. Klassinen talousteoria olettaa, että näin menetellään.
Sitten tajuat, että et halua kuljettaa sellaisia rahoja mukanasi vaan talletat ne tilillesi. Pankin kannalta tämä on ihan vastaava, kuin että kadulta kävelee joku ja tallettaa käteistä rahaa tililleen. Pankki saa nyt käteisvaransa takaisin ja pankki tunnustaa olevansa velvollinen toimittamaan ne rahat sinulle. Tilisi saldoa kasvatetaan 100.000 € määrällä. Kun pankki tässä tunnustaa velvoitteensa, niin se raha syntyy tyhjästä. Pankin tase kasvaa, kun sekä varoihin että velkoihin tulee lisää. Tämä on vastaava ja käänteinen sille, mitä tapahtui, kun allekirjoitit lainasopimuksen. Se uusi raha tililläsi on sisäsyntyistä eli endogeenista rahaa. Et sinä eikä pankki voi luoda varoja tyhjästä, mutta te molemmat voitte tunnustaa velvoitteita (recognize liabilities). Vastapuolelle se on sitten varoja. Velvoitteitten tunnustaminen on oleellinen osa pankkitoimintaa ja kyllä sitä tehdään paljon muillakin elämänaloilla.
Tällaisella lainalla on kaksi sivua: Itse lainalla on pitkä juoksuaika ja huonohko likviditeetti, pankki ei voi aivan yksinkertaisesti myydä kyseistä saatavaansa. Toinen sivu, se tilitalletus, on erittäin likvidi. Voit käyttää rahat koska vain. Mahdollisesti käytät ne heti maksaaksesi osan asunnon hinnasta sen myyjälle. Hän taas käyttää rahat heti maksaakseen vanhan lainansa. Silloin erät varoja ja velkoja kumoavat toisensa ja uuden sisäsyntyisen rahan olemassaolo päättyy muutamia minuutteja sen jälkeen, kun se luotiin. Toisaalta voi sattua, että sitä käytetään yhä uudestaan maksuihin tililtä toiselle ja sen elinkaari pitkittyy ilman ylärajaa.
Pankkien välisillä rahamarkkinoilla voi tehdä vastaavia asioita. Yksi pankki laskee liikkeelle rahamarkkinainstrumentin, toinen pankki ostaa ja maksuna tunnustaa tilivelkansa vastapuolelle. Toinen maksutapa olisi siirtää olemassa olevia varoja kolmannessa pankissa tililtä toiselle. Jälleen tässä on epälikvidi pitkä sivu ja likvidi sivu jota voidaan käyttää maksuihin heti. Mikäli molemmat pankit arvioidaan luotettaviksi, niin sama voidaan toistaa toisin päin ja sitten molemmilla on maksukykyä. Kun pankkiirit 1980 luvun kultaisina vuosina totesivat, että asiakkaat tuovat pankkiin vain kuraa kengissään, niin heillä oli tiedossa pankkitoiminnan perusteet. Useimmista talousoppikirjoista niitä ei valitettavasti löydy.
Hei Olli,
ReplyDeleteOlet ihan oikeassa siinä, että rahajärjestelmää harvemmin kuvataan sellaisena kuin se todellisuudessa on. Mutta ymmärtääkseni olet lukenut Pursiaisen kuvausta väärin kun sanot: "Sitten otetaan mukaan pankki, joka suostuu käsittelemään ainoastaan käteistä rahaa."
Pursiaisen pankkihan ei käsittele rahaa ollenkaan, vaan se käsittelee vain kookospähkinöitä ja velkasuhteita. Vai oletko eri mieltä? Mikä tuossa tarinassa mielestäsi edustaa käteistä?